Silikoniperäpupa

Teksti ja kuvat: Masi Hast

Taannoin tutustuessani päivänkorentojen jatkoperän tekemiseen silikonin avulla päätin samalla kokeilla perien tekemistä myös vesiperhosen pupille. Jatkoperäpupia on tullut aikaisemmin tehtyä lähinnä chenillestä mm. punomalla mutta totesin pian ensimmäisten silikoniperäpupien teon jälkeen, että silikonin avulla pupasta saa aikalailla esikuvan näköisen ja perän tekeminenkin on melko helppoa eli niitähän kannattaa tehdä lisääkin. Silikoni tosin ei kuivu heti, joten kalareissuja varten silikoniperiä kannattaa tehdä riittävästi valmiiksi.

Kun perä on valmis, on itse perhon tekeminen nopeaa, riippuen toki hieman miten tarkan jäljitelmän perhosta haluaa. Yksinkertaisimmillaan voi kiinnittää perän koukulle ja dubata etuosaan jäniksenkarvaa, sellaisen tekemiseen ei kauaa aikaa mene. Silikoniperän voi muotoilla haluamansa malliseksi, kokoiseksi ja väriseksi, tarvittaessa perää voi vaikkapa vielä tussailla mutta itse en ole kokenut tätä tarpeelliseksi.

Siiman päässäkin silikoniperäpupat ovat jo tänä kesänä jonkin verran olleet ja tuntuvat myös kaloille kelpaavan. Ohessa selvitän miten silikoniperiä tehdään ja esittelen vaihe vaiheelta sidottuna yhden mallin silikoniperäpupasta. Perhosta on helppo tehdä omia muunnoksia, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Päivänkorennolle periä tehdään muutoin samallalailla mutta ennen kuidun pyörittämistä neulalle asetellaan peräsukaset ja kuitu pyöritellään niiden päälle.

Materiaaleja silikoniperäpupan tekemiseen

Materiaalit ja välineet silikoniperän tekemisessä

Silikoniperien tekemiseen tarvitaan sidontaneula, tuubi kirkasta silikonia sekä pehmeätä ja ohutkuituista dubbinkikuitua. Sidontaneulalle ei ole suuria vaatimuksia, kunhan se on suora ja sen kärkeen ei ole kiinnittynyt mitään liimamöykkyjä. Silikoniksi käy mikä tahansa kaupasta löytyvä kirkas silikoni. Paras kuitu perien tekemiseen on ohutta ja pehmeää. Sellaista on esimerkiksi Harelinen Super fine dry fly dubbing. Pehmeä ns. perusantronikin kyllä käy hommaan mutta siitä ei saa ihan niin siistiä kuin ”super fine” dubbingista mutta toisaalta ne muutamat haivenet jotka perästä saattaa harottaa ei luultavastikaan haittaa mitään. Kannattaa huomioida värejä valitessa, että kuitu tummuu silikonin seassa eli vaaleat värisävyt toimivat parhaiten jollei sitten tarkoituksella halua tummaa perää.

Silikoniperän tekeminen
Silikonituubi aukaistaan ja jos silikonia on käytetty aikaisemmin puristetaan tuubia siten, että silikonia on ihan tuubin reiässä asti. Työnnetään sidontaneula tuubin sisään reilun sentin syvyydelle ja vedetään neula pois tuubista. Neulalle olisi pitänyt tarttua jonkinlainen kerros silikonia. Mitään hirveätä määrää silikonia ei tarvitse neulalla olla, joten mahdolliset isot ”möykyt” voi pyyhkäistä pois neulalta.
Otetaan pieni määrä dubbinkikuitua ja vedellään se käsissä siten, että kuidut ovat suurin piirtein samalla kohdilla nipussa. Kuitunipun kärkiosa tartutetaan neulan kärkeen ja sidontaneulaa aletaan pyörittämään sormilla siten, että kuitu alkaa kiertymään neulan ympärille.
Tässä vaiheessa ei haittaa vaikka silikonia pursuilee kuitujen välistä ja se on epätasaisesti perän päällä. Tarvittaessa lisää neulalle silikonia. Pyöritä neulaa kokoajan samaan suuntaan.
Pyöritellään neulan ympärille pieniä kuitunippuja kunnes näyttää siltä, että kuitua on haluttu määrä, eli perä on halutun pituinen ja paksuinen. Kannattaa tehdä perästä reilun mittainen, sitä voi kuitenkin leikata paksummasta päästä sitten sopivaan mittaan ennen sidontaa.
Kun kuitua on kierretty sopiva määrä neulalle, perä vielä tasoitetaan pyörittelemällä sitä sormien välissä. Sen jälkeen perä työnnetään pois neulalta ja asetetaan kuivumaan vaikka paperin päälle. Kuivumisaika vaihtelee hieman silikoneittain mutta itse olen antanut perien kuivua ainakin seuraavaan päivään saakka. Kannattaa tehdä kerralla reilu määrä periä, jotta niitä on sitten varastossa kun rasia kaipaa kiireesti silikoniperäpupaa.
Valmiita eri sävyisiä silikoniperiä pupia varten.
Silikoniperästä perhoksi
Leikataan silikoniperä sopivan/halutun mittaiseksi, perää lyhennetään paksummasta päästä. Ohuemmastakin päästä voi toki perää leikata jos sinne on esim. muodostunut liian ohut suippo kärki. Sopiva koukkumalli silikoniperäpupalle on lyhytvartinen hieman kaareva koukku. Koukun ei tarvitse olla kovin suuri, koska siihen sidotaan vain pupan etuosa. Sopivia koukkuja ovat esim. Kamasan b110, TMC 2457 koossa #14 tai Knapekin larvakoukku koossa #16. Koukun kärki työnnetään silikoniperän sisään ja työnnetään ulos siten, että perästä tulee sopivan mittainen ja perä voidaan sitoa koukulle kiinni.
Laita tippa pikaliimaa koukulle ja aseta perä paikoilleen. Kiinnitä sidontalanka koukulle tai suoraan perän päälle. Kiinnitä perä tiukasti sidontalangalla koukulle.
Scud backistä tai vastaavasta ruskeasta kuminauhasta (tai levystä) leikataan sopivan kokoiset siipiaihiot. Nauhamateriaalia kannattaa hieman ohentaa ensin ja leikata sitten muotoon pyöristämällä toista päätä.
Dubataan hieman jäniksenkorvakarvaa tai vastaavaa dubbinkia perän etupuolelle.
Siipiaihiot kiinnitetään vuorotellen kummallekin puolelle koukkua, ensin toiselle puolelle…
…ja sitten toiselle. Katsotaan, että siipiaihiot ovat samanmittaiset ja samoilla kohdilla takaruumista kummallakin puolella.
Dubataan jäniksennaamakarvaa lopunkin etuosan päälle. Tämän pupamallin kohdalla poikkeuksellisesti en päättele perhoa koukun silmän eteen vaan dubbaan eturuumiin koukun silmään asti ja tuon sitten langan sitten muutaman millin takaruumista kohti. Tällä pyrin muodostamaan pään etupuolelle hieman ohuemman kohdan. Toki perhon voi päätellä normaalistikin koukun silmän eteen.
Otetaan sopivankokoinen kananniskan tai peltopyyn höyhen ja vedetään siitä toiselta puolelta siikaset irti. Kiinnitetään höyhen koukulle kuten kuvasta nähdään. Kierretään yksi kierros ja päätellään perho.
Valmis silikoniperäpupa.

Päivänkorento

Teksti ja kuvat: Jukka Kuusela

Olen käyttänyt vaahtomuovista valmistetuja jatkoperiä sumukorentojäljitelmissä ja siellä ne ovat toimineet hyvin. Perhot kelluvat hyvin eivätkä kastu helposti. Päiväkorentojäljitelmiä tarvitsee keskisuomessa harvemmin, mutta viimekesän Tenon kalastusreissulla niillekkin löytyi käyttöä. Lohen tulo oli varsin heikkoa ja kun kolmantena iltana harjuksia alkoi pintomaan ympärillä niin lopulta oli pakko hakea yhdenkäden välineet ja vaihtaa kalastus harjuksen pyytämiseen. Kokeilin perinteiset keskisuomen pintaperhot mutta eipä Nalle Puh tai Klinkhämer harjuksille kelvanneet. Onneksi edelliseä talvena oli tullut sidottua muutama laskuvarjohäkiläinen päiväkorentojäljitelmä ja ne sitten kelpasivatkin.  Nuo perhot oli sidottu tavalliseen pintaperhokoukkuun. Dupattu runko kastui varsin nopeasti ja muutaman harjuksen jälkeen perhot oli laitettava retkituolin selkänojaan kuivumaan ja käytävä tekemässä pari laskua lohivavan kanssa. Harjukset olivat ”vain” 35-40 senttisiä mutta antoivat mukavan vastuksen kun käytössä oli ohut 0.18 perukekärki.

Syksyllä aloin miettimään kuinka tuon foam jatkoperän saisi yhdistettyä perhoon jossa on peräsukaset. Ratkaisu olikin varsin helppo kun sen oli katsonut yhdestä Oliver Edvardsin DVD:stä. Kyseinen ratkaisu on leikata vaahtomuovin kaistaleeseen lovi peräsiikasia varten. Jatkoperän valmistus ja perhon sidonta on esitetty alla olevissa kuvissa.

Perhoresepti

Koukku: #12-16 Tiemco 2487 tai vastaava
Sidontalanka: 8/0
Peräsukaset: Hirven tai esim. mäyrän karvat (3-5 kpl)
Jatkoperä: Vaahtomuovi
Rintakehä:
FlyRite tai vastaava dubbing
Siipi: Kanan häkilähöyhenen kärjet (tai esim. vasikankarva)
Häkilä: Kukon laskuvarjohäkilänä

Materiaalien ja sidontalangan väri valitaan sidottavan kohteen mukaan.

Jatkoperän valmistus

Leikataan vaahtomuovista n. 1,5-2 mm paksu kaistale. Kaistaleen paksuus sekä käytettävän vaahtomuovin paksuus riippuu tehtävän perhon koosta. Tässä käytetty vaahtomuovi on 2 mm paksua. Leikkaus onnistuu saksien tai pyöröleikkurin (saa askarteluliikkeistä) ja viivaimen avulla.

Leikattu kaistale taitetaan puoliksi ja taitekohdasta leikataan vinosti kulma pois. Varo kuitenkin ettei kaistale katkea.

Kiinnitetään sidontapenkkiin kiinni neula ja neulalle sidontalanka. Kiinnitä peräsukaset sidontalangalla neulan päälle. Peräsukasia voi tässä vaiheessa olla vielä ylimääräisiä, niitä voi myöhemmin poistaa. Tässä peräsukasina on käytetty hirven vartalokarvaa.

Otetaan taitettu vaahtomuovikaistale ja laitetaan se koukun sivuille siten että peräsukaset tulevat taitoskohtaan leikattuun loveen. Vaahtomuovi kiinnitetään parilla kierroksella aivan sidontaneulan päästä. Näin syntyy jatkoperän ensimmäinen jaoke. Sidontalanka viedään neulan ja vaahtomuovikaistaleen välistä seuraavan jaokkeen kohdalle.

Sidontalangalla tehdään pari kierrosta ja näin saadaan aikaan toinen jaoke. Näin jatketaan kunnes tarvittava jatkoperän pituus on saavutettu. Viimeisen jaokkeen kohdalle tehdään pari puolipolvea ja sidontalanka katkaistaan. Jaokkeiden välimatkaa voi kasvattaa perästä lähtien jolloin jatkoperästä tulee luonnollisemman näköinen.

Jatkoperä vedetään varovasti irti neulalta. Tässä vaiheessa peräsukasten pituutta voi vielä säätää. Kun sukaset ovat kohdallaan, katkaistaan niiden loput kaistaleiden välistä. Älä kuitenkaan katkaise vaahtomuovikaistaleita. Tippa lakkaa tai pikaliimaa jatkoperän päässä pitää sukaset kohdallaan. Jatkoperiä kannattaa tehdä useampi kerrallaan. Periaatteessa samalla tekniikalla jatkoperän voi tehdä myös esim. CDC höyhenistä. Vaahtomuovista tehtyä jatkoperää voi vielä pyörittää sormella esim. pöydän pintaa vasten jolloin se pyöristyy entisestään.

Perhon sidonta

Kiinnitetään jatkoperä koukulle. Kiinnityskohta tuodaan koukun etuosalla siiven kiinnityskohtaan saakka.

Dubataan rintakehän takaosa.

Kiinnitetään häkilähöyhenen kärjet (selät vastakkain) vaahtomuovikaistaleiden väliin.

Nostetaan siivet pystyyn vaahtomuovikaistaleiden avulla. Sidontalangalla pohjustetaan tila laskuvarjohäkilälle pyörittämällä sidontalankaa siiven tyviosien ja vaahtomuovikaistaleiden ympärille. Pohjustusta kannattaa nostaa vähän ylöspäin koska siiven kohdalle tulee vielä dubbaus.

Kiinnitetään häkilähöyhen ja dubataan loput rintakehästä.

Kierretään laskuvarjohäkilä ja sidotaan se. Tuodaan sidontalanka koukun silmän luo ja päätetään perho (perhon voi päättää myös esim. siiven tyveen samalla kun kiinnitetään laskuvarjohäkilä). Venytetään vaahtomuovikaistaleiden päitä varovasti (yksi kerrallaan) ja leikataan loppupätkät pois. Liian lyhyeksi niitä ei kuitenkaan kannata leikata koska Viimeistelyssä perhosta voi vielä poistaa ylimääräisiä peräsukasia.

Nimikkoperho

”The Black and Red Queen”

resepti ja sidos: Tapio Koskensilta

koukku: CS10/1 Bartleet Traditional #1/0
hela: Ovaali kulta
pyrstö: Kultafasaanin crest
pyrstön kate: Intianvaris jäljitelmä
vyö: Musta strutsi
kierre: Ovaali kulta ja musta silkki
runko: Punainen silkki
runkohäkilä: Tummanpunainen kukko
kurkkuhäkilä: Punainen helmikana
alussiipi: Luonnonvärinen amherstfasaani
siipi: Musta, punainen, ruskeantäplikäs kalkkuna ja florican bustard
posket: Metso ja punainen helmikana
siiven kate: Mallard ja kultafasaanin crest
pää: Musta

UUSIA TUULIA KSPK:ssa

Keski-Suomen perhokalastajat ry jatkaa uusilla virtauksilla vuonna 2018.

Tulevana kesänä seura järjestää jäsenilleen mm. retken Konneveden koskille ja heinäkuun puolivälissä  kaukomatkan Ruotsin Slagnäsiin. Seuratoiminnan ydintä ovat jatkossakin kerhoillat ja kalaretket. Lisäksi peruskurssi toteutetaan uusimuotoisena. Kerhoilloissa teemat ovat monipuolisia ja mm. Jarkko Suominen, Matti Huitila ja Ville Manninen ovat alkuvuonna vierainamme.

Konneveden retki pyritään järjestämään 15.-16.6. Pyydämme kaikkia kiinnostuneita ilmoittautumaan osoitteeseen sami.nivala@kspk.fi vielä joulukuun aikana, jotta saamme mitoitettua varaukset. Omavastuu Konneveden reissusta on noin 50 €. Slagnäsin retkestä tarkemmin tietoa 14.2. kerhoillassa.

Pitkäaikainen puheenjohtajamme Jouko Keto nimitettiin seuran  kunniajäseneksi.

Seuran toimintasuunnitelma vuodelle 2018 on nähtävissä sivulla www.kspk.fi. Seurat internetsivuja tullaan uudistamaan, lisäksi seuralla on facebook-sivu ja instagram tili, joita kannattaa seurata ja käyttää aktiivisesti.

Syyskokous valitsi 26.10.2017 seuralle hallituksen, ja puheenjohtajaksi valittiin Jarkko Pirkkalainen. Jarkko on myös Suomen Nuorten perhomaajoukkueen manageri. Hallituksen muut jäsenet ovat Nina Rautiainen, Pekka Silvennoinen, Sami Nivala, Lauri Hiekkataipale ja Antero Kivelä. Sihteerinä jatkaa Elias Päivinen. Lisäksi hallitus vahvisti itseään nimeämällä seuratoiminnan kehittämisryhmän, johon kuuluvat Timo Anttila, Sami Viinikainen, Jussi Pekkarinen, Jari Liljeroos, Jouko Keto, Tuukka Kainulainen ja Onni Pirkkalainen.

Myös uudet jäsenet ovat tervetulleita toimintaan! Ilmoittautua voi seuran nettisivuilla ja lisätietoa saa ottamalla yhteyttä hallitus@kspk.fi.