Teksti ja kuvat: Masi Hast
Taannoin tutustuessani päivänkorentojen jatkoperän tekemiseen silikonin avulla päätin samalla kokeilla perien tekemistä myös vesiperhosen pupille. Jatkoperäpupia on tullut aikaisemmin tehtyä lähinnä chenillestä mm. punomalla mutta totesin pian ensimmäisten silikoniperäpupien teon jälkeen, että silikonin avulla pupasta saa aikalailla esikuvan näköisen ja perän tekeminenkin on melko helppoa eli niitähän kannattaa tehdä lisääkin. Silikoni tosin ei kuivu heti, joten kalareissuja varten silikoniperiä kannattaa tehdä riittävästi valmiiksi.
Kun perä on valmis, on itse perhon tekeminen nopeaa, riippuen toki hieman miten tarkan jäljitelmän perhosta haluaa. Yksinkertaisimmillaan voi kiinnittää perän koukulle ja dubata etuosaan jäniksenkarvaa, sellaisen tekemiseen ei kauaa aikaa mene. Silikoniperän voi muotoilla haluamansa malliseksi, kokoiseksi ja väriseksi, tarvittaessa perää voi vaikkapa vielä tussailla mutta itse en ole kokenut tätä tarpeelliseksi.
Siiman päässäkin silikoniperäpupat ovat jo tänä kesänä jonkin verran olleet ja tuntuvat myös kaloille kelpaavan. Ohessa selvitän miten silikoniperiä tehdään ja esittelen vaihe vaiheelta sidottuna yhden mallin silikoniperäpupasta. Perhosta on helppo tehdä omia muunnoksia, joten ei muuta kuin kokeilemaan. Päivänkorennolle periä tehdään muutoin samallalailla mutta ennen kuidun pyörittämistä neulalle asetellaan peräsukaset ja kuitu pyöritellään niiden päälle.
Materiaaleja silikoniperäpupan tekemiseen
Materiaalit ja välineet silikoniperän tekemisessä
Silikoniperien tekemiseen tarvitaan sidontaneula, tuubi kirkasta silikonia sekä pehmeätä ja ohutkuituista dubbinkikuitua. Sidontaneulalle ei ole suuria vaatimuksia, kunhan se on suora ja sen kärkeen ei ole kiinnittynyt mitään liimamöykkyjä. Silikoniksi käy mikä tahansa kaupasta löytyvä kirkas silikoni. Paras kuitu perien tekemiseen on ohutta ja pehmeää. Sellaista on esimerkiksi Harelinen Super fine dry fly dubbing. Pehmeä ns. perusantronikin kyllä käy hommaan mutta siitä ei saa ihan niin siistiä kuin ”super fine” dubbingista mutta toisaalta ne muutamat haivenet jotka perästä saattaa harottaa ei luultavastikaan haittaa mitään. Kannattaa huomioida värejä valitessa, että kuitu tummuu silikonin seassa eli vaaleat värisävyt toimivat parhaiten jollei sitten tarkoituksella halua tummaa perää.
Silikoniperän tekeminen
Silikonituubi aukaistaan ja jos silikonia on käytetty aikaisemmin puristetaan tuubia siten, että silikonia on ihan tuubin reiässä asti. Työnnetään sidontaneula tuubin sisään reilun sentin syvyydelle ja vedetään neula pois tuubista. Neulalle olisi pitänyt tarttua jonkinlainen kerros silikonia. Mitään hirveätä määrää silikonia ei tarvitse neulalla olla, joten mahdolliset isot ”möykyt” voi pyyhkäistä pois neulalta.
Otetaan pieni määrä dubbinkikuitua ja vedellään se käsissä siten, että kuidut ovat suurin piirtein samalla kohdilla nipussa. Kuitunipun kärkiosa tartutetaan neulan kärkeen ja sidontaneulaa aletaan pyörittämään sormilla siten, että kuitu alkaa kiertymään neulan ympärille.
Tässä vaiheessa ei haittaa vaikka silikonia pursuilee kuitujen välistä ja se on epätasaisesti perän päällä. Tarvittaessa lisää neulalle silikonia. Pyöritä neulaa kokoajan samaan suuntaan.
Pyöritellään neulan ympärille pieniä kuitunippuja kunnes näyttää siltä, että kuitua on haluttu määrä, eli perä on halutun pituinen ja paksuinen. Kannattaa tehdä perästä reilun mittainen, sitä voi kuitenkin leikata paksummasta päästä sitten sopivaan mittaan ennen sidontaa.
Kun kuitua on kierretty sopiva määrä neulalle, perä vielä tasoitetaan pyörittelemällä sitä sormien välissä. Sen jälkeen perä työnnetään pois neulalta ja asetetaan kuivumaan vaikka paperin päälle. Kuivumisaika vaihtelee hieman silikoneittain mutta itse olen antanut perien kuivua ainakin seuraavaan päivään saakka. Kannattaa tehdä kerralla reilu määrä periä, jotta niitä on sitten varastossa kun rasia kaipaa kiireesti silikoniperäpupaa.
Valmiita eri sävyisiä silikoniperiä pupia varten.
Silikoniperästä perhoksi
Leikataan silikoniperä sopivan/halutun mittaiseksi, perää lyhennetään paksummasta päästä. Ohuemmastakin päästä voi toki perää leikata jos sinne on esim. muodostunut liian ohut suippo kärki. Sopiva koukkumalli silikoniperäpupalle on lyhytvartinen hieman kaareva koukku. Koukun ei tarvitse olla kovin suuri, koska siihen sidotaan vain pupan etuosa. Sopivia koukkuja ovat esim. Kamasan b110, TMC 2457 koossa #14 tai Knapekin larvakoukku koossa #16. Koukun kärki työnnetään silikoniperän sisään ja työnnetään ulos siten, että perästä tulee sopivan mittainen ja perä voidaan sitoa koukulle kiinni.
Laita tippa pikaliimaa koukulle ja aseta perä paikoilleen. Kiinnitä sidontalanka koukulle tai suoraan perän päälle. Kiinnitä perä tiukasti sidontalangalla koukulle.
Scud backistä tai vastaavasta ruskeasta kuminauhasta (tai levystä) leikataan sopivan kokoiset siipiaihiot. Nauhamateriaalia kannattaa hieman ohentaa ensin ja leikata sitten muotoon pyöristämällä toista päätä.
Dubataan hieman jäniksenkorvakarvaa tai vastaavaa dubbinkia perän etupuolelle.
Siipiaihiot kiinnitetään vuorotellen kummallekin puolelle koukkua, ensin toiselle puolelle…
…ja sitten toiselle. Katsotaan, että siipiaihiot ovat samanmittaiset ja samoilla kohdilla takaruumista kummallakin puolella.
Dubataan jäniksennaamakarvaa lopunkin etuosan päälle. Tämän pupamallin kohdalla poikkeuksellisesti en päättele perhoa koukun silmän eteen vaan dubbaan eturuumiin koukun silmään asti ja tuon sitten langan sitten muutaman millin takaruumista kohti. Tällä pyrin muodostamaan pään etupuolelle hieman ohuemman kohdan. Toki perhon voi päätellä normaalistikin koukun silmän eteen.
Otetaan sopivankokoinen kananniskan tai peltopyyn höyhen ja vedetään siitä toiselta puolelta siikaset irti. Kiinnitetään höyhen koukulle kuten kuvasta nähdään. Kierretään yksi kierros ja päätellään perho.
Valmis silikoniperäpupa.
